Ei otsikkoa

Olimmekin jonkun aikaa nettipimennossa ja en ole päässyt katsomaan tätä uudistunutta Vuodatus Blogia,täällä on kaikkee kivaa,uutta mm.nämä hymiöt ...No joo asiaan...

Pennut kasvaa ja niiden lähtö lähenee,voisi sanoa,että kaikki on lähtöitkuja vailla...Kyllä se aina riipaisee sydäntä haikeudellaan kun pennut lähtevät maailmaan.Sitä on saanut taas kokea uskomattomat 8 viikkoa,joita ei voi koskaan enään kokea,jokainen pentue on niin ainutlaatuinen.On koette niin monia tunteita.Alussa oli houli selviääkö pennut jaksaavatko kaikki kehittyä isoiksi,oli huolta ja vaövottuja öitä.mutta enemmän on ollut onnistumisen ja onnen hetkiä,koska kaikki jaksoivat kasvaa isoiksi pennuiksi ja kaikki meni hyvin.Kasvattajat tietävät sen huolen emosta ja pennuista,mutta myös se SUUREN SUUREN ilon ja onnen,jota pikkuiset tuo taloon ja se onnistumisen ilo siitä,että kaikki ovat selvinneet luovutushetkeen asti , WAU ! Mutta on koettu niitäkin hetkiä kun pennut kerkeevät joka paikkaan ja saavat kaaosta ja tuhoa aikaan,kun pitää laskea kymmeneen ja niellä pienoinen kiukku,mutta tosi on että eihän noihin voi kertakaikkiaan suuttua,kiukku on uskomattoman nopeesti takana kun katsoo pieniä nappisilmiä.Tänään voin todeta,että pennut ovat valmiina valloittamaan maailman! Tässä pieni muistelo...

Tästähän se lähti

Niin pientä niin suloista...

Minä seison,jee minä seison...En seisokkaan...

Varokaa...Täältä saapuu hurja Starkingdom E-pentue valloittamaan maailman ja sydämesi...

Tässä sitä ollaan sitten jo 6-7 vk

Mitä...ei me mitään,tämä peti vaan pitää pedata

Me rakastetaan siivoomista,siitä on tullut meidän jokapäivänen,aamuinen rituaali ja voi kun on kivaa riehua siivousvälineiden kanssa ja jahdata niitä,saati sitten möyhentää vasta vaihdetut sanomalehdet,huh hei...