Aina ei mene asiat niin kuin ajatellaan ja rutiini leikkauskin saattaa olla kohtalokas...Nanna meinasi mennä alkuviikosta jo vihreämmille niityille,mutta me saimme lisää aikaa,kiitos lähikaupungin Pieneläinklinikälle!Nanna tosiaan leikattiin maanantai iltana.Illalla kun hain Nannan leikkauksesta tuumasi eläinlääkäri,että aika verinen homma ja verisiltä näytti jo siteet silloinkin...Jotenkin tajusin ettei kaikki voi olla kohdallaan,koska ei kissojen sterilisaatiossa haavat ole oleet tuon näkösiä=/!Tiistaina päivällä sitten se kauhuus alkoi...Verta alkoi pulppuamalla pulppuamaan sanotaan niin,että jos haavanpäällä on 2 cm paksunen sidetukko,teippi,mun taiteltu t-paita ja vielä paksu kangas ja veri tulee läpi n.tunnissa niin vuoto on kova.Sain kovan työn jälkeen eläinlääkärin kiinni ja se tuli katsomaan,vaihtovaan siteet ja tuumas soitellaan aamulla.Yöllä vaihdoin koko ajan siteitä,kun lääkäri vannotti ettei hätää ole...Keskiviikkona en enään uskonut leikannutta lääkäriä ja soitin Pieneläinklinikalle ja he kauhistuivat ja pyysivät HETI tulemaan sinne.Sielä lääkäri katsoi haavaa ja kauhistui kun verta vaan pulppusi.Samantien koira leikkauspöydälle.4 piinaavaa tuntia odotin kunnes leikkaus oli ohi.Lääkäri sanoi,että koko sterilisaatio oli tehty ihmeellisesti ja veri vuosi vatsaonteloista asti!Lääkäri ei osannut antaa lupauksia,vaan sanoi,jos alkaa vuotamaan niin samantien ajamaan Helsinkiin yliopistolliseen sairaalaan.Lääkäri sanoi tikanneensa haavan nyt niin hyvin kuin mahdollista.Monta valvottua yötä ja monien itkujen jälkeen Nanna makoilee nyt olkkarin lattialla ja on jo välillä sellanen kiusankappale.Kissakin saa välillä vauhtia olemiseensa,eli pahin takana.Vielä syödään särkylääkettä,antibioottia ja K-vitamiinia!Kiitos luojalle,että Nanna on nyt tässä ja saamme jatkaa yhteistä matkaa!Kiitos Pieneläinklinikalle=)!

Tässä Nanna eilen illalla,Nannalla on koko puku,että ei pääse nuolemaan haavaa: